<p>AIKA</p>Asuu aamuruskon mailla kansa,jonka jumala on Aika. Templitehty h"alle puistohon on pyh"a"an,virran vieriv"aisen kaltahalle.Loitos loistaa templin kaarikatot,kauas kuuluu pappein kuorolaulu,kauemmaksi viel"a maine kulkeeAjan ankarasta uskonnosta.Aika n"a"at ei ole kivikuvak"asin tehty taikka luonnon muoto,aate ei, ei tyhj"a mielihoure.Aika hirvi"o on julma, jokauhrit parhaat, vaikeimmat vaatii,sata miest"a, iniehev"aa ja nuorta,joka vuoden kuussa k"a"antyv"ass"a.Siit’ on id"an maassa itku, parku,paino raskas rintaluita painaa.Mutta n"ain ne laulaa templin papitk"ayden kuutamossa hiljaisessa:«Suuri, suuri, ankara on Aika!Maailmoiden mahtaja sa olet,kun sa mylv"aiset, niin vuoret murtuu,kun sa henk"aiset, niin hirret hajoo,vaan kun sin"a jalan maahan poljet,j"a"a ei yksk"a"an eloon el"avist"a.»Tarun kertoi mulle templin pappikerrao aurinkoisen alas mennen,y"oss"a yksin"ans"a koskein kuohunpyh"an virran py"ortehilt"a soiden.Tuuli lep"asi ja lehto. Kaukaakimalteli Himalajan huiput.V"akev"asti loisti vanhan silm"a,kun han tarinansa kumman kertoi:«K"a"antyi kuu ja tuli uhrin tunti.Yksi er"all"ans"a nuoret tuodaan,silmin sidotuin ja k"asin. Uksiavataan ja j"alleen suljetahan.H"alle ei se en"a"a koskaan aukee.Uhrien parvessa on poika uljas,pitk"a varreltaan kuin palmu, kauniskasvoiltaan kuin Buddha, jalo nahd"a.Ainoo turva on han "aidin vanhan,toivo tiet"ajien, naisten lempi,leirin kaunistus ja kansan kaiken.Vuoroansa vaiti odottaa han,"aiti vierell"ans"a itkee, huokaa.Hetki ly"o. Han sis"a"an sys"at"ah"an,pedon kiljunnan han kuulee, tunteekasvoillansa kalman henkayksen —silloin, katso: silm"ain side laukee,ja han n"akee, mit! ei kenk"aan n"ahnyteik"a n"ahd"a sopis kuolevaisen.Ajattaren ankaran han n"akee:puoleks lisko, suomuinen ja suuri,puoleks nainen punalieska-huuli,p"a"ass"a silm"at niinkuin p"atsi palaa,p"atsin pohjass’ ajan pyyteet kiehuu,k"aden kohottaa han vet"a"aksens"asulhon syleilyyns"a kauheahan.Seisovat he hetken vastatusten,Ajatar ja urho miekan, mielen:katso, vaappuu pedon polvet, sammuusilm"a, vaipuu k"asi kynnellinen;keve"asti niinkuin kes"ailtasulhon huulille han suukon painaa.Mutta kammiosta urho astuukalpeana niinkuin kuolo, kulkeemetsiin, j"att"a"a "aidin, siskot, miettii,tekee hengen toit"a, jotk’ ei katoo,vaikka katoaisi kansa kaikki.H"anehen ei Ajan hammas pysty,voittanut han ompi kuolon vallan,silla han on unelmainsa urhoja han t"aytt"a"a, mita monet tuumii.»N"ain se kertoi kerran templin pappimulle aurinkoisen alas mennen.Vaiti istuin, vaiti kertojakin.Himmeniv"at Himalajan huiput.Y"oss"a yksin"ans"a koskein kuohupyh"an virran pyortehilt"a kuului.Silloin sanat sattui mieleheni:«Eik"o sitten en"a"a milloinkanamiest"a ollut Ajan voittajata?»V"akev"asti vanhan silm"a loisti,k"adet rinnoillaan lian risti, lausui:«Aika voitetahan joka kerta,jolloin aatos miehen mieless’ syttyy,aatos miehen mielt"a ankarampi,kasvavainen yh kuolevaisen.Siit"a asti on h"an outo t"a"all"a,herra muille, oija itsellens"a,sill"a h"an on unelmainsa urho,oman aattehensa astinlauta.»«Ent"a jos h"an aattehensa tahraa?»«Silloin aate h"anet alas ly"opi,ottaa asuntonsa toiseen, jatkaatiet"a"an niinkuin myrsky merta k"ayden.»Hetket kului. Pedot "oiset her"as,l"ahti leopardi piilostansa,tiikeri, tuo karavaanein kauhu,leijonakin, mets"ast"aj"an mielle,oksat risahteli, risut taittui,kaukaa karjunta y"on ilman halkas.Ja ma mnistin Ajattaren haamunja ma kysyin "a"anin vavahtavin:«Eik"o koskaan Ajatar tuo kuole?Eik"o koskaan koita kansain onni?»Liene kuullut ei h"an kysymyst"a.Vaiti istui h"an ja vaiti min"a.T"ahdet syttyi taivahalle, syttyii"ais-aatteet ihmissyd"amiss"a;ja ma kuulin koskein kuorolaulunpyh"an virran py"ortehilt"a soivan:«Suuri, suuri, ankara on Aika,maailmoiden mahtaja sa olet,kun sa mylv"aiset, niin vuoret murtuu,kun sa henk"aiset, niin hirret hajoo,pysyv"ainen vain on pyh"a virta,i"ainen vain ihmishengen kaipuu.»
