книги
  • книги
  • авторы
  • серии
0

 

Мир сновидений полностью

<p>TUMMA</p>Tuo oli tumma maammon maijasyntym"ass"a s"aik"aht"anyt,n"aki kauhut kaikkialla,haltiat pahat havaitsi,ei hyvi"a ensink"an"a.Pani "aiti paimenehen. —Paimen mets"ast"a palasi,tuli outona tupahan,haasteli haralla hapsin:«Oi emoni, "al"a minuapane kaijan paimenehen!Lempo seisoi suon sel"all"a,Hiidet himui kankahalla,juuttahat j"alest"a juoksi,maasta Maahinen kohosi.»Ei pojasta paimeneksi. —Pantihin kalan kutuhun.Palasi merelt"a poika,tuli valjuna tupahan,kertoi kynnet kylmill"ans"a:«Kauhea saloilla kansa,meren kansa kauheampi!N"ain min"a Tursahan tulevan,meren kahtia menev"an,Kalpea karilla istui,Tyhj"a alla ammotteli.»Ei pojasta merelle miest"a. —Pantihin palon tekohon,Palasi palolta poika,tuli vauhkona tupahan,sanoi silmin seisovaisin:«Hirve"at meriset hirmut,tulen hirmut hirve"amm"atlSylki kyyt kyvent"a, liskotpuhui liekki"a punaista,Sy"oj"at"ar porossa keitti,Kehno k"a"anti kattilata.»Suku jo surmata saneli:«Mit"a ty"ost"a tyhj"an miehen!»Enn"atti emo etehen,kyyditti kyl"an kisoille.Palasi kyl"ast"a poika,ei tohi tupahan tulla,kujilla kuvahtelevi,piilee peltojen perill"a;l"oysi "aiti seisomastatakaiselta tanhualta.Poika kaulahan kavahti:«Ei emoni, kantajani!Paras on miiiun paeta,paras menn"a n"ailt"a mailta,menn"a Kalman karsikkohon,piill"a Tuonelan pihoillelKolkkoja kotona n"ain ma,kamalampia kyl"ass"a!Ver"aj"all"a Vento seisoi,Vennon poika portahalla,loukossa Vahinko vaani,Kouko kohtasi ovella.»Tunsi "aiti tummaisensa,tunsi jo tuhon-alaisensyntymassa saikkyneeksi;itki, itki, ei evannyt,virkkoi, vienosti saneli:«Niin menekin, poloinen poika,mene kuolon kuusikkohon,vainajien varvikkohon,tuvan taakse taaton saaman,lempean lepotiloille,missa seisoo puut pyhaiset,hongat himmeat puhuvatollehista, mennehista,murehessa yon ikuisen.»Taatto haudassa havasi.«Mita itket, heimon helmi?»«Tuota itken, oi isoniei minuhun metsa mielly.»«Lehto laululla lepyta,niin teki isatkin ennen.»«Tuota itken, oi isoni,ei minusta merelle miesta.»«Ahti uhreilla aseta,niin teki isatkin ennen.»«Tuota itken, oi isoni,ei tuli minulle tuttu.»«Tuli kytke kahlehisin,niin teki isatkin ennen.»Yh"a itki heimon helmi.«Mit"a itket, oi iloni?»Tuska ilmoille ajoihe:«Oi isoni, ota minutkinkera Kalman kartanoihin,kun olen maammon tumma lapsi,syntym"ass"a s"aik"aht"anyt,n"aen kauhut kaikkialla,enin ihmisten elossa.»Nousi "a"ani nurmen alla,sana Tuonelta samosi:«S"aikkyiv"at is"atkin ennen,toki aikansa eliv"at.Autio el"am"an aaniu,Manan ilta autiompi.Pirtit on pienet Tuonelassa,maan alla kaitaiset kamarit,kuu ei loista, p"aiv’ ei paista,vksin istut, yksin astut,toukka seuloo sein"ahirtt"a,itse seulot itse"asiik"av"ass"a ainaisessa,haikeassa, vaikeassa.»Poika Tuonelta palasi,tuli miesn"a hiljaisena,istui tuttuhun tupahan;kohenti takassa tulta,talon t"oit"a toimirteli,hymysuin hyreksi joskussinipiioista saloilla,vellamoista veen selill"a:meni merelle, mets"ah"ankin,veti verkon, asetti ansan,niin eli ik"ans"a kaiken,ei iloiten eik"a surren,pannen p"aiv"at p"a"alletyksinniin tulevat kuin menev"at,niin paremmat kuin pahemmat;p"a"allimm"aiseksi paremmat.
Перейти на страницу:
Читать далее

Поиск

Книга жанров

Нет соединения с сервером, попробуйте зайти чуть позже