<p>H"OYHENSAARET</p>Mit"a it"a jos nuoma m"a murrunkintai t"aRun ma talvis"aihin,moni murtunut onpi jo ermemminja j"a"atynyt el"am"an j"aihin.Kuka vanhana vaappua tahtoiskaan?Ikinuori on nuoruus laulujen vaanja kerk"at lemmen ja kev"aimen,ilot sammuvi Lhmisten.Mit"a siit"a jos en min"a sammukaankuin rauhainen, riutuva liesi,jos sammun kuin sammuvat t"ahdet vaanja vaipuvi merill"a miesi.Kas laulaja t"ahti"a lauleleeja h"an meri"a suuria seilaileeja hukkuvi hyrskyhyn, ennenkuin k"ay puijehin reivatuin.Mit"a siit"a jos en min"a saanut kaan,mit"a toivoin ma el"am"alt"a,kun sain min"a toivehet suuret vaanja kaihojen kantelen h"alt"a.Ja vaikka ma laps olen pieni vain,niin jumalten riemut ma juoda sainja juoda ne t"aysin siemauksin —niin riemut kuin murheetkin.Ja vaikka ma laps olen syksyn vaanja istuja pitk"an illan,sain soittaa ma kielil"a kukkivan maanja hieprukan hivuksilla.Niin mustat, niin mustat ne olivat;ja suurina surut ne tulivat,mut kaikuos riemu nyt kantelenviel"a kertasi viimeisen! <…>Kun muistelen, kuinka ma keij"annytolen koirana lempe"a t"a"all"a,miten rikasten portailla pyydellytolen tuiskulla, tuulis"a"al"a,vain l"amp"o"a hiukkasen, hiukkasen vain —ja kun min"a muistelen, mit"a m"a sainja mit"a m"a nielin ja vaikeninja mit"a m"a ajattelin!Miten olen min"a kulkenut, uskonut,ett’ eiv"at ne unhoitukaanlJa sent"a"an ne olen min"a unhoittanutkuin unhoittaa voi kukaan.Ja sent"a"an se nousi, min kohtalot kaas,ja sent"a"an m"a seppona seison taasja taivahan kansia taon ja ly"on —oi, onnea t"ahtisen ty"onl <…><p>ЧУДО</p>Умерла она. Давно зарыта.Спит она глубоким сном травыпод крестом. Постель ее накрытатяжким одеялом снеговым.Но когда повеет воздух вешний,я, уставши плакать у креста,вдруг увижу — край ее одеждытреплет ветер и постель пуста.Светлые летят по ветру кудри,Нежные мне слышатся слова…Посмотри — прекрасная, как утро,милая моя жива, жива!Упаду на талый снег весенний,обниму любимые колени…А очнусь — и землю не узнаю:как в раю, среди цветов ступаю.<p>IHME</p>H"an oli jo kuollut ja kuopattuJa nukkui jo nurmen unta.Kes"a kukkinut oli h"anen haudallaanja talvi jo satanut lunta.Mut on kuin haudat ne aukeis taas,elo henkisi hankia pitkin,ja on kuin liikkuisi ristinpuu,min alie ma impeni itkin.Kas, ilmassa kutria leijailee!Kas, kaukana huntuja h"ailyy!Han, han se on itse, mun impyein,han kuololta, kuololta s"ailyy.Mina hangelle lankean polvillein,mina armahan syliini suljen.Ja katsol Kun nousen, on muuttunut maaja kukkien yli ma kuljen.
