Читать Мир сновидений Онлайн и Бесплатно. Библиотека Читка

<p>TUURI</p>Noin ne lauloivat jiimalat,juorottivat jouhiparratrannalla Aluen järven,Tuurin uudessa tuvassa:«Autuas elämän arpa,kun on onni ottamassa,taito kättä käyttämässä.Ei elot eläen puutu,taarit taijoten vähene».Tuo oli Tuuri onnellinen,talonpoika taidollinen,kaatoi kannuhun olutta,lausui tuolla lausehella:«On eloa, on iloa,oisi kyllin kystä meillä,yksi on suru sydämen:Tuoni ankara tulevi,Kuolo kaikki koijannevi.»Senp’ on sai sanoneheksi,kuului tiuvut talvitieltä,kulkuset kujan periltä;kuunteli isänta itse,vaikenivat valta-luojat.Tungeikse tupahan vierashyyssä turkki, jäassä parta,kulmakarvat kuuralliset;pimeni tuvassa tuohus,Tuurin kasvot kalpenivat.Sanoi Kuolo kutsumaton:«Kun ei kuulu tervehdystä,itse tervehdin tuloni.»Tuo oli Tuuri onnellinen,talonpoika taidollinen,tunsi jäatyvän verensä,sydämensä seisahtavantuskasta sanattomasta;toki lausui laatuisasti:«Istunet ilon tekohon,tuoppi oltta taijotahan.»Virkahti viluinen vieras:«Tullut en ilon tekohon,otan itse olvituopin.»Astui luokse arvollisten,kannun vaahtisen kumosi,lausui tuolla lausehella:«Ei kysytä kuulumia,kysyn itse kuulumani:tie on tehty miehen mennä,reki sankarin samota.»Lysmyi polvet ponnettoman,syöksyi jalkoihin jumalten,huuti suulla surkealla:«En jaksa erota vieläkodistani, konnustani,luota vaimoni valion.Pyydän yhden päivän armön,yhden viikon, yhden vuoden.»Nyykähtivät päät pyhäiset.Kuolo kummasti hymyili:«Ei miestä väkisin viedä,saati veikkoa jumalten.On aika odotellani.»Astui jo tuvasta Tuoni,painoi kiinni pirtin uksen;hengähti isäntä itse,hengähtivät vierahatkin.Tuo oli Tuuri onnellinen,talonpoika taidollinen,tunsi päihtyvän verensä,sydämensa suurentuvanriemusta remahtavasta;kaatoi kannuhun olutta,lausui tuolla lausehella:«On eloa, on iloa,pöydät pantuna parasta,yks on riemu miehen riemu:tulla Tuonelta takaisin,nähdä Kalman karkkoavan.»Jatkui juhla, tayttyi tuopit,tayttyi, tyhjeni samassa. —Juopui Tuuri taidollinen.Heräsi tyhjässa tuvassa,kuuli pakkasen kurikan,ulos katsoi akkunasta:oli orhi uksen eessä,hepo vartoi valjastettu,mies rehevä reen perässä,korkealla turkinkaulus.Kalpenivat aamutähdet,päivä talvinen sarasti.Muisti eilistü iloa,sanan lausui leikillänsä:«Talo työlle, vieras tielle.Hoi, on jo herätä aika!»Ei ääntä väheäkänä.Tuluksilla tulta iski.Katsoi pirtin, katsoi sintsin,jo nousi ylistupahan,missä nukkui nuorikkonsa;lausui päastä portahien:«On aika herätä, armas,kalpenevat aamutähdet.»Vastausta ei vähintä.Tuo oli Tuuri onnellinen,talonpoika taidollinen,tunsi oudoksi olonsa,verensä väriseväksi;päätyi pirttihin takaisin,luokse lieden luontelihe;kivi on kylmä kiukahassa.Pilkisti pihalle tuosta:hepo seisoi niinkuin seinä,mies körötti niinkuin köngäs.Muisti eilistä muretta,hyrähti hymyhyn huuli:«Hyv’ on olla onnen myyrä,kuoma julkisten jumalten.»Haukotteli haikeasti,tuosta lautsalle laseikse,päätti päivän nukkuvansa;käänti päätä, siirti kätta,koetti kumpaakin sivua,ei unonen tullutkana.Kimposi koholle Tuuri,sanan kirkkahan kirosi:«Ei tästä pidot parane,ellei vierahat vähene.»Sanoi kylmä kyytimiesi:«Niinpä tielle työntelemme.»Tunsi Tuuri vierahansa,sydän rinnassa sävähti:«Sain ma vuoden armön aian.»Hyyrrepartainen hymähti:«Liet saanut satakin vuotta,etkö jo erota jaksa!»Ei muista elänehensäTuüri eilistä enemmän:«Oli mulla poika pieni.»Haastoi Tuoni haUavainen: «On jo kuollut, kuopattukin,miespolven Manalla maannut.»Tuo oli Tuuri onnellinen,talonpoika taidollinen,jo tunsi jumalten lahjat,lausui, synkästi saneli:«Älköhöt sinä ikänä,älköhöt juhliko jumalatkera kansan kuolevaisen!Jumaliir on juhlat pitkät,ikä kerkeä inehmon,nopsa niinkuin pyörän kehrä.Päivät kultaiset kuluvi,aika armas lankeavi,köyrtyvi urohon selkänoissa pitkissä pidoissa,jumalaisten juomingeissa.»Istui Kuolon koijasehen,kuului kulkusten helinähämärässä talviaamun;kuului vielä viittatieltä,jäälle järvien hävisi.

Перейти на страницу:

Мир сновидений полностью

Поиск

Книга жанров

Похожие книги