книги
  • книги
  • авторы
  • серии
0

 

Мир сновидений полностью

<p>PIME"AN PETKKO</p>Tuo tuima Pime"an peikkotunsi auringon tulevanLapin tunturin laellekeralla kev"ah"an uuden.Mietti murha mieless"ans"a:«Min"a auringon tapankin,sunnannen valonkin suureny"on pyh"an nimess"a yhden,syd"an-y"oni synkeinun"an.»Peikot p"aivytt"a vihaavat.Tuli tunturin laellerevontulten roihutessa,n"aki taivahan palavan,hyr"ahti hymyhyn huuli:«On iloni isommat, onpariemuni remahtavammatkuin juhlat valon jumalten,pidot, laulut p"aiv"an lasten.»Y"o oli aava ymp"arill"a.Kimmelsi kitehet y"oss"akuin kirot syd"amen synk"an,meri vankui valkeananiinkuin paatunut ajatus,kohosi luminen korpimaasta kuolon-mahtavastakuin uhma urohon hyisen,viha v"alkkyv"an ter"aksen.Tuo nauroi Pime"an peikko:«P"aiv"a, p"a"at"asi kohota,sa"at t"a"alt"a sataisen surman,tunnan tutkaimet tuhannet!»N"akyi kaukainen kajastus.Tuo tunsi Pime"an peikkosyd"amens"a sylk"aht"av"an,tarttui p"a"ah"ans"a rajusti:«Minne mieleni pakenet?»Seijastuivat selvemmiksitaivon rannat, korven kannat,heijastuivat heljemmiksisynke"at syd"ansopukat,suihkuvat tuliset nuoletp"aiv"an p"a"ast"a nousevasta,sattui vastahan vasamaty"ost"a mielen vaJkenevan;sini koitti p"aiv"an koittokuni peikon sielun koittosini soi kev"ah"an kannelkuni peikon hengen kannel,yhtyi toinen toisiliinsa,s"aihkyi yhtehen s"atehet,sointui yhtehen s"avelet,nousi kohti korkeuttapuhki taivahan yheks"an,yli kaaren kymmenennen,kunnes saapuikin kotihin,korkeimman Isan ilohon,Elon lempeimm"an lepohon,Rakkauden rajattomimman.Kuului kuoro yon povesta,riemu p"aiv"an rintaluista:«Pahin on parahan synty,rumin kauneimman kajastus,alin vain ylimm"an aste.»Mutta ihmiset sanoivat:«Tuo on peikko mielipuoli,vanki valkeuden iaisen,itse poikia pimeyden,p"aiv"an virtt"a vieritavi!»Heille taivahat hymyili.Eik"a h"an ikina saanuten"aa j"aist"a j"arke"ans"a,kuoli pois keralla talven,sy"oksyi veljen"a vihurinsyd"amehen p"aiv"an p"atsin,leimuhun Jumalan lemmen.<p>Из сборника «Бивачные костры» / Leirivalkeat</p><p>(1917)</p><p>ВЕЧЕРНЕЕ НАСТРОЕНИЕ</p>День уходит за чащи,воду озолотив,тростник позолотой блещет,и остров, и тихий залив.Ах, сердце тревожное, еслиздесь найти бы покой —не знать бы воспоминаний,надежды не знать никакой!А это закатное златов душевных скрыть тайникахи стать самому себе чуждым,как блеск воды в тростниках.
Перейти на страницу:
Читать далее

Поиск

Книга жанров

Нет соединения с сервером, попробуйте зайти чуть позже